Aikuisten maahanmuuttajien perusopetuksen opettaja Päivi Merikanto, maahanmuuttajien ammatillisen osaamisia valmiuksia kehittävän MAO-ohjelman koordinaattori Airi Riitinki-Sundqvist, Taitava OPVA ESR-hankkeen projektipäällikkö-monikulttuurisuuskoordinaattori Tiina Alhainen sekä kotoutumiskoulutusta tuottavan Vanaja Koulutus Oy:n toimitusjohtaja Arto Ruhala osallistuivat 17.-18.9.2018 opetus- ja kulttuuriministeriön kutsumina opintomatkalle tutustumaan Norjan kotouttamisjärjestelmään ja maahanmuuttajien koulutuksen järjestelyihin. Opintomatkan osallistujia oli Pohjoismaiden lisäksi myös Baltiasta, mikä antoi hyviä mahdollisuuksia verkostojen rakentamiseen, vertaisoppimiseen ja erilaisten rakenteiden vertailuun.

Ensimmäisen päivän tiivis ohjelma alkoi Kristiansandin kaupungin palveluiden ja yhdenvertaisuusstrategian esittelyllä. Tämän jälkeen tutustuttiin Norjan valtion rooliin kotouttamisessa sekä turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaan. Matkustimme tutustumaan koulutuskokonaisuuteen, joka tarjotaan turvapaikanhakijoille jo vastaanottokeskusvaiheessa ennen päätöstä oleskeluluvasta. Tämän jälkeen tutustuimme Kongsgård skolesenter -oppilaitokseen. Siellä järjestetään aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta, aikuisten perusopetusta, työpajatoimintaa ja kielikoulutusta integroivaa opiskelua etenkin heikot perustaidot omaaville maahanmuuttajille.

Norjan järjestelmässä kotoutujien opintopolut ovat pidempiä kuin Suomessa. Kotoutumiskoulutus on kokopäiväistä opiskelua noin kahden vuoden ajan. Aikuisten perusopetus kestää noin neljä vuotta, luku- ja kirjoitustaidottomina tulleilla pidempään. Ammatilliseen koulutukseen maahanmuuttajat siirtyvät opiskeltuaan kieltä pidempään kuin Suomessa. Ohjauksen merkitys korostuu, jotta kunkin opintopolku on hänelle oikea. Arto Ruhala näkee Vanaja Koulutuksen kannalta tärkeänä tämäntyyppiset vaihtoehtoiset mallit, kun vastaavia ohjauspalveluita organisoidaan tulevassa maakuntarakenteessa.

Työelämäjaksoille Norjan maahanmuuttajaopiskelijat osallistuvat myöhemmässä vaiheessa kuin Suomessa. Norjassa aikuisten perusopetuksessa ja kotoutumiskoulutuksessa työelämäjaksot ovat vain viikon mittaisia ja sijoittuvat koulutuksen loppuvaiheeseen. Työelämätaitoja opiskellaan oppilaitoksessa, ja työelämäjaksolle pääsee vasta, kun on osoittanut hallitsevansa tarvittavat valmiudet. Suomessa uskomme vahvasti työelämälähtöisyyteen ja näemme työelämän oppimisympäristönä. Norjassa saimme kuulla tutkimustuloksista, joiden mukaan työpaikalla tapahtuva oppiminen ei tue maahanmuuttajien oppimistuloksia. Norjalaisessa pedagogisessa tunnutaan luotettavan vahvasti oppilaitoksessa tapahtuvaan lähiopetukseen sen sijaan, että oppimisprosessia laajennettaisiin kattamaan koko oppijan muukin toiminta. Vierailemaamme oppilaitokseen oli koottu samaan rakennukseen maahanmuuttaja-aikuisten, nuorten ja lasten koulutuspalvelut, jopa omat päivähoitopalvelut. Näin on koottu yhteen kotouttamisen asiantuntijuutta. Toisaalta tuolloin menetetään Suomen vahvuutena oleva ajatus synergiasta eri väestöryhmien välillä keinona kotouttaa ja kotoutua.

Toisena päivänä teemana olivat radikalisaation ja väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy. Koulutus järjestettiin Kristiansandin Arkivet-rakennuksessa, jossa toimii ARKIVET – Peace and Human Rights Centre, jonka perustehtävää radikalisaation ehkäiseminen ja väestöryhmien välisten hyvien yhteistyösuhteiden rakentaminen on. Toisen maailmansodan aikana Saksa miehitti Norjaa ja rakennuksessa pidettiin vangittuna ja kuulusteltavana satoja Norjan vastarintaliikkeen jäseniä. Kellarissa pääsimme tutustumaan Gestapon vanki- ja kidutustiloihin sekä tuosta historiasta koottuun näyttelyyn. Tutustuimme myös kansalaisjärjestöjen, uskonnollisten yhteisöjen, kunnan sosiaalityön ja poliisin yhteistyöhön monikulttuurisuuden vahvistamisessa. Hyvin samantyyppisiä yhteistyörakenteita Norjassa oli kuin meillä Suomessakin. Kiinnostavaa oli esimerkiksi poliisin ja paikallisia islamilaisia yhteisöjä johtavien imaamien yhteistyö, jossa keskinäisiä suhteita ja luottamusta on rakennettu pitkään ennaltaehkäisemään kulttuuriryhmien välisiä konflikteja.

Aikuisten perustaitojen kehittämisen näkökulmasta oli kiinnostavaa se, miten paljon aikaa ja voimavaroja Norjassa suunnataan siihen, että tulijoiden perusvalmiudet kehittyvät. Opiskeluvalmiuksia parantavia opintoja kehittävä Tiina Alhainen ilahtui malleista, joissa perustaitojen oppiminen ja ammatilliset sisällöt oli käytännönläheisesti integroitu toisiinsa. Ensisijaista tuntui olevan osallisuuden ja aktiivisen kuntalaisuuden edellyttämien valmiuksien saavuttaminen, työllistymistavoitteet asetettiin sitten myöhemmin. Suomalainen kotouttamisjärjestelmä näyttäytyi tätä vasten hyvin työelämäsuuntautuneena. Maahanmuuttajien integrointi suomalaisten kanssa jo alkuvaiheen opinnoissa oppilaitoksen sisällä saattaa olla myös vahvuus, jota kohtaan tunnetaan kiinnostusta muissa maissa.

Norjan vauraus ja kunnan vahva rooli näkyi monikulttuurisuustyöhön panostamisena. Kristiansandissa on lähes täystyöllisyys ja monille aloille tarvitaan osaavaa työvoimaa. Koulutusta maahanmuuttajille järjestetään paljon, samoin luodaan tapahtumilla ja muulla toiminnalla mahdollisuuksia eri väestöryhmien kohtaamisen ja yhteiseen osallisuuteen. Vierailusta jäi positiivinen tunne siitä, että Suomessa maahanmuuttajien koulutus järjestetään kustannustehokkaasti ja nopeasti työelämään ohjaten.