Aloitin Lasten Liikunnan Tuen ja Koulutuskuntayhtymä Tavastian hankkeissa 2022 ollessani vaikeasti masentunut ja ahdistunut. Muistan ensimmäisinä kuukausina tuijotelleeni vain pöytää edessäni sanomatta sanaakaan ja toivoneeni pääseväni jo pian kotiin ryhmästä. Kolmen vuoden jälkeen ryhmästä on kuitenkin tullut minulle tärkeä pala arkeani ja tiedän luissani jääväni kaipaamaan sitä, kun on minun aikani siirtyä sieltä seuraavalle sivulle – kuten mahdollisesti ammattikorkeakouluun, jonka opiskelijavalinta on vielä kesken.

Ryhmän merkitys

Ryhmä on antanut minulle enemmän kuin osasin odottaa ja olen sen ansiosta kuntoutunut merkittävästi. Olen saanut harjoitella sen turvallisessa ympäristössä minulle haasteellisia asioita, niin kuin esimerkiksi kieltäytymistä, itseilmaisua ja vuorovaikutustaitoja. Ohjaajista ovat tulleet minulle ensimmäiset turvalliset aikuiset ja haluan kiittää heitä ammattitaitoisuudestaan, ymmärtäväisyydestään ja tukemisestaan. He ovat puheissani ja ajatuksissani vapaa-ajallakin ja jopa ryhmän ulkopuolinen ystävänikin ’’tuntee’’ ohjaajat. Heistä olen puhunut, että ’’siellä ryhmässä meillä on karhuemo, terapiaystävä ja vitsikirja’’. Ohjaajien rakkaudellisella tuuppimisella olen saanut hoidettua lukuisia roikkumaan jääneitä asioita, muun muassa lääkärissä käymiset, joissa olen saanut viimeinkin oikeat diagnoosit, kuten autismikirjon diagnoosin. Ryhmän toiminta on yllättävän monipuolista, sillä käymme paljon retkillä ja tutustumassa erilaisiin paikkoihin tai esimerkiksi liikuntalajeihin. Alkuvuodesta kävimme yhdessä tutustumassa kuntonyrkkeilyyn, josta nappasin arkeeni uuden mieluisan harrastuksen. Toisilta ryhmäläisiltä olen saanut vertaistukea ja uusia ihmissuhteita, kuten kumppanin ja muutaman kaverin.

Ryhmä kokonaisuudessaan on tsemppaava ja saa tuntemaan kuulluksi ja nähdyksi. Alussa olin hämmentynyt siitä, kuinka vapaasti ryhmässä sai puhua tunteistaan ja ajatuksistaan, sillä niiden jakaminen muille oli minulle erittäin vierasta. Harjoittelun myötä myös minä puhun nykyään tunteistani ja vaikeistakin asioista ajattelematta, että se olisi epäasiallista tai väärin. Vuorovaikutustaitojen, avoimuuden ja itsemyötätunnon kehityttyä koen, että myös muut ihmissuhteeni ovat muuttuneet läheisimmiksi ja sydämellisemmiksi. 

Kohti uutta määränpäätä

Tämänhetkistä elämääni entiseen verrattaessa tuntuu, että olisin kokonaan uusi ihminen. Olen oppinut usein itsestään selvinä pidettyjä tietoja ja taitoja, kuten miten liikutaan oikein tai miten normaaleja tunteet ovat. En survo itseäni enää jäykkään muottiin ja ajattele, että vain siten olisin normaali ihminen. Uskallan elää ja nauttia elämästäni enemmän haasteistani huolimatta, suhtaudun itseeni kokonaisuudessaan myötämielisemmin ja tielläni on nyt määränpää, jota tavoitella.

OHO-infoa:

Ohjatusti opintopolulle eli tuttavallisesti OHO-hanke saa ESR+-rahoitusta Hämeen ELY-keskuksen kautta. Toimintaan kuuluu kolme kertaa viikossa, neljä tuntia kerrallaan Tavastian kampuksella kokoontuva ryhmä. Ryhmän teemoitetut sisällöt muodostuvat mm. psykologisista perustarpeista ja psyykkisistä taidoista, mutta tarkentuvat osallistujien yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaan. Jollekin tavoite on ylipäänsä saapua paikalle tai saada arkeensa sisältöä. Toiselle tavoite voi olla taitojen, valmiuksien ja voimavarojen kerääminen tai opintojen tai työelämän pariin siirtyminen. Jokaisella kerralla myös liikutaan ja ruokaillaan yhdessä. Useimmiten ryhmään ohjaudutaan oppilaitoksen, työllisyyspalveluiden tai sosiaalipalveluiden kautta. Ryhmää ohjaa kolmen valmentajan moniammatillinen tiimi ja osallistujia ryhmissä kolmena päivänä viikossa on noin kymmenen.