Ammattiopisto Tavastian alumni Hanna Lidman tietää, että omaa osaamistaan voi hyödyntää monissa eri tehtävissä. Vaikeinta on oman osaamisensa sanoittaminen.

Verhoilija. Sen sanan Hanna Lidman kuuli ensimmäisen kerran lukion käytävällä, kun eräs opiskelija kertoi äitinsä työstä. Lidman ei tiennyt ammatista mitään, mutta pian se oli hänestä ”siistein asia ikinä”. Lukion jälkeiset suunnitelmat alkoivat nopeasti hahmottua: hänestä tulisi myös verhoilija.

Kun lukion opinto-ohjaajan piti auttaa urasuunnitelmien kanssa eteenpäin, ei hän osannut neuvoa Lidmania. Opinto-ohjaaja oli tottunut ohjaamaan vain korkeakouluopintoihin, ja verhoilijan ammatti oli hänelle täysin vieras. Niinpä Lidmanin piti etsiä itse oma reittinsä.

Lidman selvitti itse opiskeluvaihtoehtoja ja päätyi lukion jälkeen Tavastiaan opiskelemaan verhoilijaksi. Hän valmistui vuonna 2003, ja hänen onnekseen kotipaikkakunnalla Forssassa oli verhoomo, jonne hän pääsi heti töihin. Verhoilijan työ tuntui heti omalta, ja asiakkaat ja projektit vaihtuivat laidasta laitaan. Osa niistä on jäänyt erityisesti mieleen.

– Verhoilin kerran Presidentinlinnan lehtikullalla kullattuja huonekaluja. Se oli ehkä hienointa, mitä olin koskaan tehnyt. Pääsin myös käymään linnassa, kun veimme huonekaluja. Se oli todella jännittävää, Lidman muistelee.

Uutta osaamista koulunpenkiltä

Lidman ehti työskennellä verhoomossa jonkin aikaa, kunnes hän päätti kokeilla myös muita töitä. Seuraavien kymmenen vuoden aikana hän työskenteli huonekaluliikkeessä, keittiöiden myynnin parissa ja asiakaspalvelutehtävissä. Yllättäen verhoilijan tutkinnosta oli hyötyä monessa asiassa: visuaalinen silmä, mittaaminen ja asiakaspalvelukin olivat tulleet tutuiksi. Uutta oli kuitenkin myyntiprosessin läpivieminen, johon kuitenkin sai hyvät koulutukset työssä.

Myöhemmin Lidman palasi verhoilun pariin, sillä hän koki olevansa valmis suorittamaan kisällin tutkinnon. Hän ei kuitenkaan onnistunut ensimmäisellä yrityksellä, sillä hän pääsi läpi tutkinnon kaikista muista osista paitsi näyttötyöstä. Kesti hetken toipua ja kerätä itsensä, mutta lopulta Lidman päätti yrittää uudelleen.

Toisella yrityksellä Lidman sai kisällin opinnot suoritettua, mutta opiskelu ei jäänyt vielä siihen. Lidman ei ollut koskaan aikaisemmin edes harkinnut korkeakouluopintoja, koska hänestä tuntui, ettei hän osaisi opiskella korkeakouluissa. Yksi tapaaminen kuitenkin muutti asian.

Lidmanin työpaikalle saapui tavastialainen verhoilijaopiskelija harjoitteluun. Tavastian opettaja Virve Juola tuli tervehtimään opiskelijaansa ja samalla myös keskusteli Lidmanin kanssa. Silloin oli tiedossa, että Tavastiaan tarvittaisiin mahdollisesti sijaista verhoilualan opetukseen.

– Virve sanoi minulle, että kyllä minä sinun kanssasi mielelläni tekisin töitä. Ihan niin yksinkertaisesti, mutta minulle se oli todella iso asia, että joku sanoi niin. Koskaan ei kannata aliarvioida sitä, miten tärkeitä sparraus tai ystävälliset kommentit voivat toiselle olla.

Kannustus sai Lidmanin tutustumaan opettajan työhön ja hakeutumaan opiskelemaan opettajakorkeakouluun. Hän sai opettajan tutkinnon tehtyä ja toimi sijaisena Tavastiassa. Työstä hän sai uutta näkökulmaa verhoilijan ammattiin, mutta se auttoi myös eteenpäin seuraavalle urapolulle.

Opettajasta työelämän moniosaajaksi

Opetuspätkän jälkeen Lidmanin oli jälleen aika miettiä, mihin seuraavaksi suuntaisi. Seuraava työpaikka ei ollut vielä selvillä, mutta sitten kohtalo puuttui peliin.

– Näin työpaikkailmoituksen, jossa haettiin palveluohjaajaa Forssaan. Aluksi mietin, että mikä ihmeen palveluohjaaja, mutta ilmoituksessa kerrottiin, että työssä autetaan ja ohjataan nuoria. Ajattelin, että jos osaan opettaa heitä, niin kai osaan sitten ehkä ohjatakin.

Siitä aukeni seuraava uraputki, johon sisältyi työskentelyä erilaisissa projekteissa, yritysyhteistyötä sekä kehittämistä Forssan seudulla. Näiden vuosien aikana työtehtäviin kuului esimerkiksi viestintää, verkostoitumista, palveluiden muotoilua ja eri kohderyhmien huomioimista. Lidmanin vahvuuksista, kuten visuaalisesta silmästä ja heittäytyvästä luonteesta, oli jälleen hyötyä.

Tämäkään työura ei jäänyt viimeiseksi. Vuonna 2021 Lidman sai työpaikan Forssasta Nethit Systemsiltä, joka kuuluu Confirma Software -konserniin. Se on ohjelmistotalo, joka tuottaa esimerkiksi toiminnanohjaus-, laskutus- ja verkkokaupparatkaisuja asiakkaiden tarpeisiin. Aluksi Lidman hoiti yrityksen markkinointia ja viestintää, ja myöhemmin hän siirtyi asiakaspalvelutehtäviin, joissa hän toimii edelleen.

Omien vahvuuksien tunnistaminen on avain menestykseen

Jälkeenpäin katsottuna Lidmanin ura näyttää vaikuttavalta: hän on ehtinyt kokeilla monenlaisia ammatteja ja kartuttamaan osaamista eri aloilta. Hänelle itselleen oman urakehityksen jäsentäminen ei ole kuitenkaan aina ollut helppoa.

– Olen kipuillut sen kanssa, että miksi urani on mennyt näin. Miksi minulla ei ole ollut selkeää suuntaa? Ehkä olen vaihtelunhaluinen, mutta toisaalta urallani on havaittavissa myös tietynlainen punainen lanka, mikä liittyy vahvuuksiini ja luonteenpiirteisiini. Jokainen askel työurallani on tuonut uusia mahdollisuuksia.

Lidman kannustaakin murehtimisen sijaan pohtimaan, mitä kaikkia vahvuuksia itsestä löytyy. Ei pelkästään työelämässä, vaan myös harrastuksissa, ihmissuhteissa ja muualla arjessa. Jos työkavereilta tai läheisiltä saa kehuja jostakin, on niissä varmasti totuuden siemen.

– Kaikki ovat hyviä jossain, ja useimmiten monissa asioissa. Vaikeinta on sanoittaa oma osaamisensa ja se, mitä hyötyä siitä on.

Uravalintojaan miettiville Lidman antaa yhden neuvon:

– Sanokaa aina ensin joo, ja sitten vasta miettikää, että miten asiat onnistuvat. Ne kyllä onnistuvat.