Tavastian käsityöalan opiskelijoilla on ollut mielenkiintoinen kevät, kun tavanomaisten opintojen lisäksi on päästy asustamaan Hämeenlinnan Teatterin näyttelijöitä ja Hämeenlinnan Voimisteluseuran kilpailijoita.

Viisi suutariopiskelijaa ja kahdeksan tekstiili- ja muotialan opiskelijaa on osallistunut syksyllä teatterilla ensi-iltaan tulevan Rottien pyhimys -esityksen kenkien ja päähineiden tekoon. Viisi mittatilausompelijaksi opiskelevaa puolestaan ovat valmistaneet voimisteluseuralaisille esiintymisasut Amsterdamissa heinäkuussa pidettävään Gymnaestrada-tapahtumaan.

Sovitusmalleja ja materiaalipohdintoja

Teatterin kanssa tavastialaiset ovat tehneet hyvää yhteistyötä aiemminkin. Päähineiden ja kenkien suunnittelu on lähtenyt tapaamisesta teatterin pukusuunnittelijan Anne Laatikaisen kanssa. Hän on laatinut kaikille näytelmän henkilöille pukusuunnitelmat. Suunnitelma sisältää ideakuvat puvuista ja tarvittavista asusteista, kuten kengistä ja päähineistä ja niiden väreistä ja materiaaleista.

Opiskelijat saavat ideakuvien pohjalta pohtia, mikä olisi paras tapa tai tekniikka valmistaa halutunlainen kenkä tai päähine.

– Tämä on opettavainen projekti, sillä valmiita vastauksia tuotteiden tekemisestä ei ole. Meidän pitää pohtia, mistä materiaalista esimerkiksi kukin päähine olisi järkevin valmistaa sekä budjetin, käytettävyyden että ulkonäön kannalta, kertoo modistien opettaja Laura Peltonen.

Rottien pyhimykseen opiskelijat ovat valmistaneet 12 päähinettä, joista viisi on kypäriä.

– Kaikki kypärät päätettiin tehdä kokoon 58, jotta ei haittaa, jos ne menevät sekaisin. Vuori on tehty niin ettei kypärä valu silmille pienemmässäkään päässä, Peltonen kertoo esimerkin.

Suutariopiskelijat ovat joutuneet ottamaan huomioon kenkiä valmistaessaan esimerkiksi niiden nopean puettavuuden, sillä kesken näytelmän ei ole liikaa aikaa vaatteiden vaihtoon. Jokaisen näyttelijän jalasta on valmiina kuva ja mittojakin on otettu. Silti kengistä tehdään ensin sovitusversiot ja vasta sen jälkeen varsinaiset valmiit kengät. Yhteensä suutariopiskelijat tekevät näytelmään 12 paria kenkiä.

– Tämä on ollut tosi kiva yhteistyö, kun on päässyt luomaan uutta. Suutaripuolella asiakastyöt ovat kuitenkin paljolti vanhan korjausta, mutta tässä on saanut miettiä vähän eri juttuja, kuten käytettävyyttä, pohtii suutariopiskelija Iida Hjelt.

Anne Laatikainen on erittäin tyytyväinen opiskelijoiden työn jälkeen.

– Ei ole eroa siinä, tekevätkö näitä opiskelijat vai meidän omat ompelijamme. Opiskelijat tekevät hyviä ehdotuksia ja yhteistyö toimii, hän kiittelee.

Laura Peltosen mukaan periaatteena onkin, ettei ihan jokaisella pienellä asialla vaivata Laatikaista, vaan ratkaisut keksitään itse.

Anne Laatikainen on erityisen tyytyväinen siihen, että projekti on sujunut hyvin aikataulussaan. Pian alkavien kesälomien takia opiskelijoiden on pitänyt saada päähineet ja kengät valmiiksi hyvissä ajoin ja tässä on myös onnistuttu, sillä sovitukset on saatu tehtyä annetussa aikataulussa.

– Elokuun alussa meillä alkaa näyttämöharjoitukset ja ensi-ilta tulee jo syyskuussa, joten silloin on luvassa todella intensiivinen jakso ja puvustuksen on oltava valmiina, Laatikainen sanoo.

Rottien pyhimys -näytelmä perustuu Anneli Kannon romaaniin, joka kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon kuvien synnystä keskiajalla.

Lycra aiheutti päänvaivaa

Gymnaestrada-tapahtumaan on lähdössä heinäkuun lopulla 53 voimistelijaa Hämeenlinnan voimisteluseurasta. Opiskelijat toteuttivat seuran nuorille voimistelijoille yhteensä 22 asua Friends for life -ohjelmanumeroa varten, joka kuvaa elämän mittaista ystävyyttä. Tavastiassa tehdyt asut on suunniteltu kuvaamaan kouluaikaa.

Viisi opiskelijaa, Hennariikka Saarela, Viivi Ali-Kippari, Jidarada Malingoen, Saara Leinonen ja Ella Heino, ottivat projektin aluksi muutamat mitat voimistelijoista ja laativat niiden perusteella kolmen kokoiset sovituspuvut. Niiden perusteella saatiin tehtyä jokaisen voimistelijan puvusta juuri hänelle sopiva.

– Tämä on ollut hieman erilainen projekti, kun alusta saakka on pitänyt tehdä paljon yhteistyötä ja löytää jokaiselle opiskelijalle omia vahvuuksia tukevaa tekemistä, mutta alkukankeuksien jälkeen hommat sujuivat hienosti, kertoo opettaja Jenny Saarimaa ylpeänä.

Voimisteluasut on tehty pääosin mustasta lycrasta, joka materiaalina tuotti opiskelijoille harmaita hiuksia.

– Kankaan leikkaaminen oli aluksi hankalaa eikä tahtonut leikkurilla onnistua. Mutta kun materiaalia oppi käsittelemään, kaikki sujui hyvin ja koneet oli helppo säätää kankaalle sopiviksi, opiskelijat kertovat.

Jännitystä tuotti myös se, ehtikö värikäs ruudullinen kangas saapua maailmalta ajoissa, mutta lopulta puvut ommeltiin valmiiksi melkeinpä parissa päivässä.

– Tätä projektia on ollut ilo seurata, opiskelijat ovat selvästi oppineet paljon oltuaan aluksi hieman epämukavuusalueella, naurahtaa Laura Peltonen, jonka omakin jälkikasvu on lähdössä voimistelureissuun mukaan.

Sekä teatterin että voimistelijoiden kanssa tehdyt yhteistyöt sattuivat opiskelijoiden opintojen kannalta hyvään saumaan ja molemmat saatiin sopimaan opetusohjelman kursseihin hienosti.

Jännittävää odotettavaa kaikilla opiskelijoilla on siinä, että omatekemät työt näkyvät teatterin lavalla tai vilahtavat kansainvälisissä kuvissa Gymnaestradasta.

Win-win-tilanne sekä opiskelijoille että teatterille ja voimisteluseuralle!