Puolassa on Itämeren alueen pienimmät koulutuksen keskeyttämisprosentit sekä hyviä tuloksia vailla työtä tai ammatillista koulutusta olevien NEET-nuorten kanssa työskentelyssä. Gdanskissa on kiinnostavia ammatillisen koulutuksen järjestämismuotoja, jotka palvelevat tehokkaasti työelämän tarpeita. Niinpä School to Work Flagship-verkosto järjesti opintomatkan Gdanskiin 21.-23.11.2018. Matkalla oli osallistujia Suomesta, Ruotsista, Latviasta, Liettuasta sekä luonnollisesti Puolasta. Taitava OPVA ESR-hankkeen Anne Behnen ja Tiina Alhainen lähtivät tutustumaan, mitä Puolassa on ESR-rahoituksella kehitetty, löytyisikö malleista meillä tukitoimiin ja perustaitojen vahvistamiseen käyttöön siirrettäviä sekä verkostoitumaan Itämeren alueen kollegoiden kanssa.
Keskiviikkona saavuttiin Gdanskiin puolilta päivin ja opittiin, miten tutustumiskohteet löytyvät hyvin heikosta puolan kielen taidosta huolimatta: Kaikissa kohteissa on mukana ESR-rahoitusta ja siitä kertovat tähtiliput ovien yllä. Matkan aikana selvisi, että ESR-kehittämisrahoitusta on Puolaan ilmeisesti haettu ja myönnetty melkoisesti. Kaikki meille esitellyt opetuksen laadun kehittämisen keinot ja hyvät käytännöt taisivat liittyä johonkin ESR-hankkeeseen, hyvää työtä on tehty. Kovin kiitollisia siellä ollaan Euroopan Unionin kehittämisrahoituksista. Samoin kansainvälisiä vieraita kohtaan oltiin hyvin vieraanvaraisia ja innostuneesti vaihdettiin mielipiteitä ja haluttiin oppia. Ensimmäisen päivän aikana kuultiin Gdanskin kaupungin koulutus-, työllisyys- ja sosiaaliasioista. Mielenkiintoista oli myös kuulla mm. Solidaarisuus-liikkeen tekemästä työstä nuorten työelämään siirtymisen tukemisessa.

Talentit näkyviin toiminnallisesti

Torstaina matkustettiin ensimmäisenä Talent Development -keskukseen. Siellä on työhallinnon palveluiden laatua nostettu ESR-rahoituksella. Itse paikka sijaitsi liike-elämän keskiössä. Siellä järjestetään työelämän ja nuorten kohtaamisia, työpaikkakäyntejä, uraohjausta, valmennusta, henkilökohtaista ohjausta, ryhmätyöskentelyä ja tehdään tiivistä yhteistyötä paikallisten ammatillisten oppilaitosten kanssa. Kiinnostavaa oli, että kun meillä on kehitetty vahvasti sähköistä asiointia, nähtiin tuolla onnistumisen salaisuutena juuri se, että nuoren kanssa on aikaa istua, keskustella ja suunnitella yhdessä kasvokkain. Osaamista etsitään näkyväksi ja työnantajille markkinoitavaksi monin menetelmin. Työskentely on iloista, olosuhteet lasiseinineen ja säkkituoleineen liike-elämän kaltaisen tyylikkäät. Malli on melko lähellä Suomen Ohjaamoja.

Seuraavaksi hypättiin junaan ja matkustettiin Tczewin kaupunkiin. Tczewissä tutustuttiin oppilaitosmuotoon, joka ei oikein väänny suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Koulussa opiskelee nuoria, jotka myös asuvat siellä. Nuoret ovat pääosin koulupudokkaita tai heillä on oppimisvaikeuksia, monilla lukemisen ja kirjoittamisen perustaidot ovat heikot. Koulussa opiskellaan yleissivistäviä aineita sekä ammatillisia valmiuksia. Lopuksi opiskelija saa todistuksen, joka ei vastaa tavallisen ammatillisen oppilaitoksen todistusta. Pulma tuntuu olevan, että varsinaista erityisopetuksen osaamista ei paljon ole, ei myöskään ohjausyhteistyötä esimerkiksi sosiaalityön kanssa. Hyvää on iloinen tekemisen meininki. Kokoushuoneen toisella puolella laulettiin innolla ja toisella puolella tehtiin ja koristeltiin keittiössä piparkakkuja.

Uravalinnat jo nuorena

Seuraavan junamatkan jälkeen päädyttiin taas Gdanskiin ja Aikuiskoulutuskeskus No. 1:een. Saimme kuulla puolalaisen koulujärjestelmän uudistuksesta. Kahdeksan vuoden peruskoulun jälkeen 15-vuotiaana osallistutaan laajaan kokeeseen, joka määrittää paljon opintojen suuntaa. Kokeissa menestyneet voivat jatkaa neljäksi vuodeksi yleissivistävän lukion ja ammatillisesti suuntautuneet teknisen koulun kautta korkeakouluopintoihin asti. Heikommin pärjänneet jatkavat kolmeksi vuodeksi ammattikouluun, josta ei jatko-opintokelpoisuutta tule. Ammatillisen koulutuksen idea on, että koulutetaan yritysten kanssa yhteistyössä niille aloille ja niihin tehtäviin, joihin tarvitaan paljon työntekijöitä. Nyt koulutetaan paljon ohjelmoijia, laivanrakentajia, kauppa-apulaisia ja mekaanikkoja, joita työelämä tarvitsee nopeasti. Kiinnostavaa oli, että kouluilla ei ole keskinäistä kilpailua, koska jokaisessa on tarjolla vain muutama ala, joita opetetaan. Käytännössä koulussa opiskellaan kolme päivää viikossa yleissivistäviä aineita ja kaksi päivää viikossa opitaan ammattiin työpaikoilla. Valtio korvaa koulutuskuluja työelämässä oppimisesta yrityksille, opiskelija saa työstään pienen korvauksen. Korvaus opiskelijalle on noin 20 euroa kuukaudessa. Pulmana on, että koululla pelkät yleissivistävät opinnot eivät opiskelijoita motivoi, ei myöskään työ nimellisellä korvauksella. Ammatillisia opettajia ja ammatin opettamiseen liittyviä tiloja ei kouluilla näkynyt, ammattiin oppiminen tapahtuu kokonaan työssä. Opettajien suurin huoli tuntui olevan opiskelijoiden heikko motivaatio koulunkäyntiin sekä kilpailu huomiosta kännyköiden ja tieto- ja viestintätekniikan kanssa. Kirjastoa esiteltiin ylpeinä ja koettiin huolta siitä, että enää ei opiskelijoiden pitkäjänteisyys riitä kirjojen lukemiseen, syväoppimiseen ja asioiden selvittämiseen ilman googlailua. Näyttää sille, että digitalisaatio nähdään enemmän oppimisen uhkana kuin mahdollisuutena.

Aikuisille, esimerkiksi ammatinvaihtajille, järjestetään ammatillisia pätevöitymiskoulutuksia pääosin viikonloppuisin. Nämä koulutukset kestävät puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Myös ikäihmisille on omia koulutusryhmiä, aikuiskoulutukset ovat osallistujille maksuttomia. Puolasta monet lähtevät ulkomaille töihin, palkkatasossa on huima ero läntisempiin maihin. Vastaavasti Puolaan tulee heikosti palkattuihin töihin työntekijöitä Ukrainasta. Ukrainalaisten Puolaan työhön tulevien kouluttamisesta kyselin, mutta se ei tuntunut olevan tarpeellista.

Sosiaalinen yritys lastenkodin ohessa

Torstai-ilta päättyi Gdanskin keskustaan So Stay-hotelliin. Se on kiinnostava sosiaalinen yritys, jonka on perustanut lasten-/nuorisokoteja ylläpitävä yhdistys. Lastenkodeissa asuu 8-18-vuotiaita lapsia ja nuoria, siellä saa asua 24-vuotiaaksi, jos pysyy kiinni opinnoissa. Yhdessä yksikössä asuu 14 lasta, joiden tukena on kuusi työntekijää. Asukkaita on 16-vuotiaasta asti työssä yhdistyksen hotellissa ja ravintolassa, näin he saavat ammattilaisilta ohjausta ammattitaitoon ja ansaitsevat toimeentuloaan. Henkilökunta on hyvin lämminsydämistä ja ohjaus kulki kaikessa edellä. Tuo So Stay voisi olla mainio työelämässä oppimisen paikka sekä lasten ja nuorten ohjaamiseen, että ravintolaan ja hotelliin liittyviin työtehtäviin, jos jakso Puolassa kiinnostaa.
Aikuisten perusopetusta ammatillisesti integroiden

Perjantaina matkustettiin taas uudelle koululle tutustumaan aikuisten perusopetukseen. Suurin ero oli siinä, että kun Suomessa aikuisten perusopetuksen opiskelijat ovat pääosin maahanmuuttajia, olivat he kaikki tutustumiskoululla puolalaisia. Monen tausta on teiniäitiys, jonka takia koulu on keskeytynyt. Opettajat tekevät työtään suurella sydämellä ja kaipaavat kovasti samantyyppistä opiskelijahuoltoa ja erityisopetuksen osaamista kuin meillä on. Opettajat tuntuvat tekevän kaiken, sydämellä ja lämpimästi kohdaten. Opiskelijoista osa on luku- ja kirjoitustaidottomia, osalla on selkeitä oppimisvaikeuksia. Muun muassa kirjallisuusopintojen kirjoja kuunnellaan CD-levyltä tai katsotaan elokuvana. Osalla opiskelijoista on jo perheet, osa käy työssä ja motivointi koulunkäyntiin on hankalaa. Ilmeisesti oppivelvollisuus on 18-vuotiaaksi, mutta ei ole keinoja saada nuoria kouluun, jos vanhemmat eivät siitä huolehdi. Koulua pidetään maanantaista torstaihin kello 12-19, aikaisia aamuherätyksiä ei perustaidoissa tukea tarvitsevien kanssa yritetä. Pääsääntöisesti opiskelijat ovat kolme päivää viikosta koulussa ja kaksi päivää työpaikoilla. Oppikirjat säilytetään koululla, ei anneta kotitehtäviä tai pidetä kokeita. Oppiminen halutaan keskittää oppitunneille, joilla olikin hyvä iloinen tohina.

Kuvat ja teksti: Tiina Alhainen